Heyy! Ajattelin tulla nyt juttelemaan pikkasen tästä mun päätöksestä tulla viettämään tänne ausseihin vaihtovuottani. Idean sain mun kaverin blogsusta joten kiitosta hänelle. ;)
Täällä mun Australiassa olon aikana oon saanu aika monta kertaa vastata mun kavereitten kysymyksiin: "Miksi sä valitsit Australian?" Noo siinäpä kyssäri. En oikeen itsekkään tiedä sitä. Alussa olin varma että haluan tulla tänne Ausseihin enkä edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Haastatteluihin taisin mennä vuosi sitten elokuussa joka oli melko aikasin, kun oon muiden vaihtareiden haastatteluaikoihin verranut omaani. Haastattelu itsessään tapahtui yhdessä kahvilassa Turun keskustassa ja oli aika rento, vaikka sitä vähän jännitinkin. Mukava haastattelutäti kyseli multa kysymyksiä ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Käytiin läpi kysymykset mihin olin etukäteen vastannut ja lopuksi tehtiin pikkunen tasotesti enkusta. Yleisesti ottaen vaihtojärjestö halusi vaan tietää, että oonko mä kykenevä sanomaan edes jotain englanniksi. Kieliopilla ja sanastolla ei siis niin ole väliä. Kunhan sieltä suusta nyt jotain ulos sai.
No siinä kävi sitten niin että pääsin tähän "vaihto-ohjelmaan" mukaan, mutta vapaita paikkoja Australiaan ei enää ollut siihen ajankohtaan, mihin halusin. Tokana vaihtoehtona mulla oli vahvana jenkit jonne oli vielä paikkoja jäljellä. Se oli kaiken lisäksi vielä se halvempi vaihtoehto. En kuitenkaan ollut varma että haluanko lähteä minnekkään, jos en Australiaan pääse. No hetken siinä sitten mietin ja päädyin siihen vaihtoehtoon että vaihtovuotta pitää lähteä viettämään, ei sillä niin väliä että onko se Aussit vai Jenkit. Vahvistin paikkani Jenkkeihin ja siinä sitten vain jäätiin odottelemaan lisää täytettäviä papereita.
Parin päivän päästä kuitenkin Exploriukselta soitettiin mulle ja se tyttö siellä puhelimessa iloisesti kerto mulle, että nyt olisi tiedossa lisää paikkoja Australiaan, ja he ajattelivat että haluisin tietää sillä olin niin halukas sen Australian suhteen. No, tossa vaiheessa kun olin puhelun lopettanut ja sanonut puhuvani vanhempien kassa, mä kirjaimellisesti hyppisin ja pomppisin ympäri mun huonetta. Muistan sen tilanteen niin elävästi. No pienen pähkäilyn jälkeen päädyttiin siihen että tää tyttö lähtee Australiaan heinäkuussa 2012. Sillon se tuntui vielä niin kaukaiselta ja nyt tuntuukin ihan hullulta että vuosi sitten olin jo tehny päätöksen että tuun viettämään vaihtovuoden Australiassa.
Alettin täyttää niitä papruja, tekemään kaiken moisia kirjeitä ja kopioimaan miljoonia sitten äidin kanssa. Voin sanoa että en kyllä tänne asti olisi päässy ilman äidin apua. Kiitos ihanaihanaihana äiti! Ja niitä paperitöitä oli tosiaan PALJON! Piti itse väkertää kirjeitä, lääkäripapereita ja kaiken maailman viisumeita. Kaiken lisäksi se oli tehtävä enkuksi! Kaikesta onneks kuitenki selvittii!
Mutta siis se kysymys että miksi mä sitten loppujen lopuksi valitsin Australian. Äidillä oli myös vaikutusta tähän, mutta oma päätös tämä kuitenkin oli. Äidin mielestä kuitenkin Australian kulttuuri on jotenkin kiehtovampi kuin Jenkkien ja jotenkin se tarttus myös muhun. Ja yhä olen sitä mieltä että tää oli oikea valinta ja että tää on se kulttuuri minkä haluan kokea. Rakastan lämmintä säätä, turkoosia vettä ja tää kulttuuri vahvoine enkku aksentteineen kuulosti vain niin hyvältä. Kaikki barbecue partyt, kengurut ja australian luonto kiehtos muo ja halusin kokea sen "no worries" asenteen. Ja kaikki mitä kuvittelin australiasta on kyllä vain niin totta! Kahden minuutin kävelymatkan päässä on aava meri joka on vain niin turkoosi kuin olla ja voi. Kenguruita oon päässyt silittelemään, sää on taivaallinen ja muhunkin on jo tarttunu se hällä väliä asenne jo ihan kympillä.
Mutta joo semmosta tällä kertaa! Ajattelin pistää erillisen postauksen sitten siitä lähtö/pakkaus operaatiosta vaikka kun tästä tulis niin hirveän pitkä jos alkaisin tuon hakuoperaation lisäks vielä hölöttämään jotain muutakin. Ja ainiin tässä huomenna oonkin lähdössä sukeltelemaan ja snorklailemaan valliriutoille kolmen kymmenen asteen helteeseen! ;) Siitä sitten varmasti kuvia myöhemmin.
Cheers!
- Anna
