Melbourne 2013

Moikka! Sori tässä mun lupaamassa postauksessa kesti näin kauan. Mutta tuossa noin kuukausi sitten sain kuulla semmoisia uutisia Suomesta mitkä on aikalailla tässä nyt sekottanut kaiken. Ajatukset on juossu paikasta toiseen enkä oo itsekkään niistä selvillä. Joten joo nää viimiset muutamat viikot on ollu aikamoista hälinää ja sekasortoa jos vaikka vois sanoa niin. Eikä ainoa syy tähän hiljaisuuteen oo todellakaan ollut tää uutinen, on täällä paljon muutakin tapahtunut! Nimittäin noin kolme viikkoa sitten tälle tytölle pamahti mittariin yksi vuosi lisää, 18-vuotta huhhuh kuulostaa vanhalta. Meillä oli myös pääsiäis lomat ja muutenkin tän host perheen kanssa on säädetty asiasta kun toisestakin. Nyt vihdoin kun asiat rullaa paremmin ja  kun mun arki on taas vähän tasoittunut siihen malliin että ehdin tähän koneen ääreen istahtamaan ja lataamaan näitä kuvia, niin aattelin kertoa tuosta meijän Melbournen matkasta joka itseasissa tais jo tapahtua noin kk sitten... Noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Ekoina päivinä kun saavuttiin Melbourneen kierreltiin siis vähän kyseisen kaupungin ulkopuolella kattelemassa niitä sen alueen kuuluisimpia nähtävyyksiä joihin mm. kuuluu Great Ocean Road ja 12 apostolia, Phillip Island, Sovereign Hill, joka on vanha kullankaivuu kaupunki ja Bells Beach, yksi Australian parhaimmista surffi biitseistä. Host vanhemmat vuokrasi auton ja sillä sitten ajeltiin ympäri Victoriaa katselemassa näitä nähtävyyksiä. Koko Melbournen ulkopuoliseen reissuun taisi mennä yhteensä noin 5 päivää: 1 päivä Phillip Islandilla, 2 päivää Great Ocean Roadia ja Bells Beachia tsekkaillen ja 2 päivää Ballaratissa (Sovereign Hill). Kaiken ton jälkeen me sitten suunnattiin matkamme kohti Melbourne Cityä. Siellä vietettiin sitten ne seuraavat 5 päivää kierrellen ympäriinsä keskustaa, katsellen muutamia nähtävyyksiä ja ehdittiin myös siinä vimpan päivän aikana käydä katsomassa Formula1-kisoja. Melbourne reissun aikana treffailin myös mun suomalaisten ihanien vaihtarikavereitten kanssa, jotka kaikki asuu Melbournessa!

Musta tuntuu että tästä postauksesta saattaa tulla nyt mun viiminen päivivtys täältä Australiasta sillä noin 10 päivän päästä mä oonkin jo takaisin kotona. Voi olla että ehdinkin tehdä vielä jonkun pika postauksen, mutta en lupaa mitään. Mulla on nimittäin järkyttävästi vielä tehtävää ennen lähtöä: pitäis kaikkia kavereita vielä ehtiä moikata, pakata, pestä ne hemmetin pyykit vihdoinkin, siivota huone ja alkaa järjestellä jo jtn Suomi juttujakin...En tajua miten tä vuos vierähti näin nopsaan! Viime maanantaina mun vaihtarisiskon vanhemmat saapui tänne Perthiin ja nyt he lähti sitten pari päivää sitten kiertämään Australiaa kaikki yhdessä. Itselläni lento lähtee takaisin Suomeen 29.4 ja Suomeen palaan 1.5. Joten piiiitkät kaks päivää lentämistä on tiedossa. Pistän vielä varmaan yhden tai pari postausta tulemaan Suomesta käsin joissa sitten kerron vielä vähän vimppoja fiiliksiä ja miten sopeutuminen takas suomeen on sujunut.

Cheeeers

- Anna

Fiiliksiä

Moikka! Oon pahoillani musta ei oo kuulunu taaskaan vähään aikaan. Oon vaan ollu koko ajan menossa niin paljon. Just tultiin 10 päivän lomalta Melbournesta eilen ja kauhee jetlag päällä vieläkin! Helmikuun alussa kun viimeksi postailin, mun perhe tuli tänne Australiaan viettämään niiden hiihtolomia ja siinä hurahtikin sitten se melkein 20 päivää tosi nopsaan. Niitten päivien aikana käytiin Sydneyssä ja nähtiin pikkasen Perthiä myös! En nyt ala tässä välttämättä kertomaan yksityiskohtaisesti,  mitä me nyt tehtiin, koska se olisi aika samanlaista tekstiä ja samojen asioiden toistamista, mitä oon jo täällä kertaallen kertonut aikaisemmin. Aattelin enemminkin kertoa pikkasen fiiliksistä ylipäätänsä vaan ja siitä miltä tuntus nähdä oma perhe noin 7kk erossa olon jälkeen. Muutenkin varmaan vaan kirjoittelen pikkasen siitä mitkä fiilikset mulla on, koska tosiaan mulla on enää vain noin 40 päivää jäljellä vaihtovuotta! En voi uskoa että aika on mennyt niin nopsaan...Ihan uskomatonta! Mutta joo tosiaan laitan niitä kuvia tulemaan ja jaarittelen sinne jonnekkin väliin aina vaan jotain sitten. 

Noh niin, siinä seitsemäs helmikuuta lounasaikaan mun perhe tuli hakemaan mut koulusta. Muistan, että oli niin hermostunut. Ja kun viimein se auto kaarsi siihen koulun eteen, niin kyllä siinä taisin pari kyyneltäkin tirauttaa kun olin niin ilonen! Mun olo oli tosi hämmentynyt sen ekan päivän, mutta silti olin tosi onnellinen ja ilonen. Oli tosi outoa kun kaks "maailmaa" tavallaan kohtas toisensa: mun aussi elämä ja suomi elämä. En aluks osannu jotenkaan yhdistää niitä mitenkään. Oli myös outoa, että vietin lomaa omassa tän hetkisessä kotikaupungissani Perthissä. Vähän sama kuin viettäsin lomaa Turussa! Loppujenlopuksi kuitenkin totuin siihen äkkiä, eikä mennyt kuin muutama päivä ja me lähdettiinkin jo Sydneyyn. Oli tosi helppoa, kun mä jo tiestin kaikki paikat minne kannattaa mennä valmiiksi! Muutenkin toimin aikalailla semmosena oppaana meidän matkan ajan ;). Yhtenä lauantai iltana, mun host perhe kutsui meidän kaikki grillailemaan tänne mun kotiin. Olin aluksi tosi hermostunut, että mites sekin nyt oikein luonnistuu ja menee, mutta kaiken kaikkiaan kaikki meni tosi hyvin ja chillisti. Turhaan siis stressasin taas sitäkin. Loman lopussa vanhemmat sanoivat sitten heipat. Olin valmistautunut jo ihan pahimpaan, mutta se meni tosi nopeasti siinä säätäessä. Seuraavana päivänä oli kyllä vähän haikea olo ja se olo kyllä jatkui seuraavan viikonkin vielä, mutta nyt oon jo ihan tottunut tähän arkeen taas!

Koulussa rullaa mukavasti, ja on tosi helppoa! Mulla on niin kivoja aineita, eikä tartte niitten takia stressata mistään. Opettajat tietää että lähen 40 päivän päästä, eikä ne oikeesta oleta multa enää mitään. Chillailen siellä tunneilla vaan ja katon kun muut väkertää jotain artikkeleja ja analyyseja haha. Mulla taitaa enää muutenkin olla vain 15 koulupäivää jäljellä, sillä meillä on tulossa niin paljon lomia. On vähän haikeeta jättää toi koulu sillä se on vaan niin rentoa! Koululta näkee tonne turkoosille merelle ja siellä rannalla me aina käydään Outdoor Educationin kanssa surffaamassa joka torstai. Semmosta ei kyllä suomessa oo missään saatavilla... Ja oon varma että sitä mulla tulee ikävä. Opettajat on täällä kaikki tosi mukavia ja ne kyselee koko ajan kaikkea ja on tosi kiinnostuneita meistä vaihtareista. Ja niin on suurinosa oppilaistakin kyllä! Ja ahh tarviiko edes mainita niitä keskiviikkoja, jotka on aina vapaat... En varmaa tuu kestämään suomessa ilman niitä! Mutta kyllä mä tavallaan ootan jo sitäkin, että pääsen ihan oikeasti opiskelemaan kunnolla taas.

Kavereiden kanssa rullaa hyvin! En oo omien lomieni takia ehtinyt näkemään niitä kauheen usein viime aikoina, mutta toivottavasti sekin tässä nyt muuttuu pian, sillä enää ei oo mitään lomia tiedossa seuraaviksi päiviksi. Jotenkin musta kans tuntuu siltä, että tässä vaiheessa mulla on jäänyt joku jarru päälle myös vähän, enkä oikeen anna mun itseni kiintyä kehenkään täällä liikaa, sillä lähteminen olisi muuten liian kamalaa... Tuun varmasti ikävöimään monia ihmisiä täällä ja siellä suomen kylmyydessä tuun kyllä miettimään tätä australian lämpöä haikeasti mutta kyllä mä samaan aikaan odotan myös kotiinpääsyä. Mutta nyt tosiaan aion nauttia tästä kaikesta täysin siemauksin, sillä heti kotiin päästyäni toukokuun alussa mulla alkaa työt. Mulla ei oo varmaan ikinä ollut näin pitkää "lomaa" elämäni aikana, jolloin mun ei oo tarvinnut huolehtia mistään koulutöistä tai stressata ylipäätänsä yhtään mistään. Tiedän myös, että todennäköisesti en tule ikinä enää tälläistä lomaa saamaan ennen eläkeikää, joten nyt on todellakin se aika nauttia tästä! 

Tää vaihtovuosi on kasvattanut muo niin monin eri tavoin. Uskon että loppujen lopuksi tällä juuri mun omalla vaihtovuodellani oli just se tarkoitus: kasvattaa henkisesti. Oon oppinut arvostamaan sellaisia asioita, joita ei suomessa tullut edes ajatelleeksi. Välillä joitakin asioita luulee vain liian itsestäänselvyydeksi eikä oikeastaan edes pohjimmiltaan tajua, kuinka onnekas oikeastaan on. Todennäköisesti kun palaan takaisin suomeen, tajuan sen siellä jälleen uudestaa, kuinka hyvin mun asiat onkaan täällä ausseissa. Nyt noi upeat rannat ja tää sää on jo niin tavallista mulle, että en aamuisin enää edes muista iloita siitä kun kouluun voin vaan lähteä kouluhameella ja T-paidalla. Suomessa on vähän eri juttu kuiteskin... En voi vaan uskoa kuinka tä aika on juossut ja nyt ollaan jo siinä vaiheessa että noin viikon päästä mulla on enää vain kuukausi jäljellä vaihtovuotta! Mulla on ollut täällä ihania sekä vaikeita aikoja, enkä loppu kädessä vaihtais yhtäkään kokemusta mihinkään. Uskon että tällä kaikella, mitä on tapahtunut, on ollut tarkoitus, eikä kenenkään muun vaihtarin olis välttämättä kuulunu kokea just tätä mitä mä koin, niin hyviä kuin huonoja asioita. Luulin jo suomessa että oon tosi itsenäinen, mutta kyllä se vaan on tosi fakta, että vaihdossa tulee itsenäisemmäksi. En tarkoita sitä sillä että oisin jo kuin aikuinen, mutta kyllä tä 10 kk ilman sitä omaa äitiä, joka hoitaa kaiken hammastahnasta vakuutuksiin ja uusista puhtaista lakanoista lentolippujen ostamiseen, on haastavaa ja tosi opettavaista! Suomessa mulla oli enemmän vapautta, mutta täällä Australiassa oon enemmän itsenäinen. Huolehdin kaikesta itse, aivan kaikesta.

Jännää, että suomikavereiden kanssa suunnitellaan jo tulevaa kesää ihan innoissamme, kun samalla täällä itketään kavereiden kanssa niin nopsaan menevää aikaa. Varmasti suomeen paluu tulee olemaan haaste, mutta siitäkin selvitään kavereiden ja perheen kanssa. En malta odottaa, että nään taas kaikki parhaat kaverit, joita oon ikävöinyt niin paljon. Mummut ja mammat ja kaiken moiset serkut ja tädit on kanssa niin mahtava nähdä pitkästä aikaa! 

Mutta kuulumisiin taas! Mulla fiilikset tulee varmaan vaihtumaan vielä monta kertaa ja tuutte varmaan kuulemaan mun parkumisistani vielä monia kertoja, mutta tälläst tällä kertaa. Pyrin pistämään jo tällä viikolla kuvia siitä Melbournen reissusta, joka oli tosi huikea kanssa! :)

- Anna 

Dunsborough 2013

Moikka taas! Täällä just tällä hetkellä(kin) mun pitäis olla pakkaamassa matkalaukkua suomiperheen tuloa varten, mutta päätin nyt kummiskin ennen kuin häippäsen parin viikon lomille heidän kanssaan kertoa meijän matkasta etelään päin. Noin kuukausi sitten suunnattiin nokkamme kohti Margaret Riveriä, joka on täällä Länsi-Australiassa tosi kuuluisa surffauspaikka ja tunnettu isoista viinitiloistaan. Viikkoon mahtu tosi paljon kaikkea; kokeiltiin surffaamista, vierailtiin viinitiloilla ja suklaatehtaalla, tsekattiin upeita rantoja ja laguuneja, vierailtiin paikassa jossa kaksi kuuluistaa valtamerta kohtaa toisensa jne. 

Yhtenä päivänä tosiaan ajettiin autolla noin puolitoista tuntia eteläänpäin jotta päästäisiin näkemään paikka, jossa kaksi suurta valtamerta kohtaa toisensa. Se päivä oli tosi tuulinen ja pikkasen sateinenkin, mutta ei onneks mitenkään kamalan kylmä sentään. Paikan nimi on siis Augusta, joka on semmoinen niemenkärki mistä löytyy myös iso majakka. Augusta itseasiassa erottuu myös hyvin kun ihan vain Australian kartasta katsoo. Vähän harmi se että kuvat on nyt tuommoisia harmaita tuon sään takia, mutta oli kyllä ihan uskomaton paikka! Aallot oli järjettömän kokoisia ja kun ne allot iskeytyi rantaan, se vesi näytti aivan turkoosilta, vaikka aurinko ei edes paistanut. 

Valitettavasti en muista tarkkoja päiviä näille jutuille mitä tehtiin, mutta yhtenä aurinkoisena ja kuumana päivänä lähdettiin aamu seitsemän aikaan ajamaan kohti yhtä surffirantaa, jossa meijän oli tarkoitus ottaa yksi surffitunti. Oltiin varattu oppitunti paripäivää ennen tuota kyseistä aamua, joten meidän ei tarvinnut muuta tehdä kuin heittää märkäpuvut niskaan ja suunnata ittemme tuonne rannalle. Tuona päivänä sää oli aivan täydellinen ja aallot oli tosi sopivia suffaamisen opetteluun. Meidän opettajana toimi semmoinen noin 25-vuotias tyttö/nainen, joka oli surffannut kuulemma seitsemänvuotiaasta lähtien  (ihan kateeks käy!). Oppitunti kesti noin kolme tuntia ja sen jälkeen voin kyl sanoa että oli päivän urheilusuoritus tehty! Niin hauskaa oli kummiskin, että surffaamisen aiheuttama väsymys kyllä unohtu nopeasti. Tuo biitsi on kyllä ehkä upein mitä oon täällä Australiassa nähnyt koko tän aikana. Nuo kuvat ei mitenkään pysty kertomaan sitä, miten mahtava paikka se oli! Vesi oli niin kirkasta ja turkoosia, etten oo varmaan koskaan nähnyt. Tunnelma oli vain niin kertakaikkisen mahtava kun sai katsella oman surffilaudan päältä muita niiin taivavia surffaajia! Voisin höpöttää täst aiheesta varmaan kolme muutakin tän kokoista kappaletta, mutta säästän teijät nyt siltä onneksenne...

Parina muuta päivänä ohjelmaan kuului viinitilojen katsastusta sekä vierailtiin myös yhdellä hiton pitkällä laiturilla, jolla oli pituutta 1,8km. Kuvassa se ei näytä niin pitkältä, mutta kyllä sen sitten kävellessä kyllä huomasi! Käveltiin edestakaisin se laituri Nadinen kanssa sillä aikaa kun host äiti ja host pikkusisko matkustivat laiturimatkan pikkujunalla. Päivä oli tosi kuuma, joten sen kävelymatkan jälkeen oli tosi ihana pulahtaa viileään meriveteen. Pahaksi onneksi kuitenkin huomasin että minä tyhmä olin jättänyt kamerani laiturin toiseen päähän 1,8km päähän kioskin hyllylle. No onneksi se sieltä saatiin kuitenkin takaisin, ja päivä sai onnellisen lopun onneksi. Lounaalla käytiin yhtenä päivänä tosi kauniilla marjafarmilla. Saatiin syödä mahat täyteen ihania pullia täytettyinä vadelma hillolla! Se paikka oli muutenkin kuin jostain Italian maaseudulta repäisty kartanohommeli keskelle Australiaa. LOVE IT!

Vimppana kokonaisena päivänä päädyttiin tekemään pikku melontareissu hotellin omalla rannalla. Sää oli jälleen kerran loistava eikä ollut aallokkoa yhtään. Kun siinä katseltiin ympärille siellä kajakissa, huomattiin että noin 10 metrin päässä liikkuu valtavan kokoinen musta möykky. Ensin luultiin että se oli vain pikkasen merilevää ajautunut rantaan päin, mutta kun huomattiin että se oikeasti liikkuu kovaa vauhtia, tajuttiin että se on järjettömän kokoinen suurrausku. Siis se oli oikeasti semmoinen sängyn kokoinen otus! En oo edes missään akvaarioissa nähnyt niin isoja. On se vaan niin hassua kun täällä ausseissa on ihan arkipäivää, että tommosia tappajaotuksia löytyy ihan joka puolelta ja niihin törmää ihan arkipäivinäkin... En muista oonko edes mainunnut että tuossa meidän takapihalla asustelee joku kiva tappajahämppi. Koitettiin sitä kerran jollain spraylla tappaa, mutta se pääsi karkuun, joten siellä se varmaan vieläkin on... 

Semmonen oli siis meijän pikku matka etelään päin! Oli tosi upeeta nähdä noita kaikkia niin hienoja paikkoja joista Suomessa ei vois ees unelmoida näkevänsä. Tästä mä varmaan pian alan vihdoinkin tuota matkalaukkua täyttämään meidän Sydneyn reissua varten, kun Suomi-perhe on jo itseasissa tällä hetkellä kun kirjoitan tätä istumassa lentsikassa ja tulossa Perthiin päin! Jänskättää nähdä oma perhe seitsemän kk erossa olon jälkeen enkä malta oottaa että nään heidät taas pitkästä aikaa. Huomenna noin lounasaikaan koulusta he tulee hakemaan mut ja sitten käväistään nopeasti täältä kotoota nappaamassa mun matkalaukut messiin ja sit alkaakin ihanat kaksi viikkoa oman perheen kanssa. Seuraavaks kuulette musta varmaan sen jälkeen sitten ja saatte taas miljoonia uusia kuvia kateltavaks!

love

- Anna

Sydney, November 2012

Moikka! Päätin nyt  Dunsboroughin matkan jälkeen kirjottaa vähäsen meijän matkasta Sydneyyn viime marraskuussa. Juuh siitä on jo vähäsen aikaa kun oltiin siellä joten en oikein enää muista mitä tehtiin minäkin päivänä, mutta kerron nyt kummiskin kaiken mitä me tehtiin sen kahdeksan päivän aikana. :)

Taisi olla eka päivä kun päätettiin lähteä katsastamaan paikka (tai oikeestaan vuoristo) nimeltä Blue Mountains. Niitä kutsutaan "sinisiksi vuoriksi" koska sitä koko vuoristoa peittää iso eukaluptuspuu-metsä, joka levittää ympärilleen jonkinlaista sumua, ja kun aurongon valo osuu siihen sumuun, se näkyy sinisenä, kun sinne vuoristoon katsoo kaukaata. Olipas sekavaa, mutta semmonen vuoristo nyt tällä kertaa kummiskin! Blue Mountains on tosi kuuluisa paikka Australiassa, joten meijän host perhe halus ehdottomasti näyttää sen meille. Se oli kyl tosi upee paikka ja ehdottomasti näkemisen arvoinen! Tuli ihan semmoinen olo että sitten joskus kun oon vanhempi mummeli, haluan muuttaa tonne vuoristoon asumaan, kun siellä oli vaan niin kertakaikkisen rauhallista!

Parina seuraavan päivänä mentiin sitten tsekkaamaan Sydneyn suosituimpia turistikohteita kuten oopperatalo ja Sydney Bridge. Sisälle ei oopperataloon vielä menty, mutta nähtiin se ja otettiin kuvia siitä vesitaksin kyydistä. Host isä kertoi, että vesitakseilu on jotain tosi must juttuja Sydneyssä, joten se sitten tehtiin tottakai! Nähtiin myös koko Sydneyn keskusta pilvenpiirtäjineen sieltä mereltä päin. Oli tosi huikee näkymä. Taksi kuljetti meidät sitten Sydneyn keskustassa sijaitsevaan huvipuistoon Luna Parkiin. Pääosin siellä oli vaan laitteitta pikkasen nuoremmille, mutta päätettiin host siskon kanssa, että kyllä meijän pitää liput semmoiseen johonkin huvitaloon ostaa, joka oli joskus host äidin nuoruudessa jokin kovakin juttu. Seuraavana päivänä kun herättiin, ohjelmassa oli host perheen kavereiden tapaamista. Lounastettiin sinä päivänä Sydneyn Hard Rock Cafessa. 

Yhtenä päivänä päätettiin tehdä päiväreissu Australian pääkaupunkiin Canberraan, jonne autolla ajaa noin kolmisen tuntia. Herättiin siinä noin neljän aikaan, otettiin kimpsut ja kampsut messiin ja lähdettiin matkaamaan kohti Canberraa siinä joskus viiden aikaan aamulla. Kaiken kaikkiaan paikka oli melkoisen hiljainen, eikä siellä mitenkään erikoisesti menoa ollut. Ensimmäisenä käytiin Canberran Telstra-näköalatornissa, josta näki koko Canberran. Vierailtiin sinä päivänä  myös Canberran parlamenttitalossa ja nähtiin myös osa istuntoa mukaanluettuna kaikkia Australian kansanedustajia ja päämisteri. Vierailtiin myös Australian vanhassa sota- ja muisto museossa. Käytiin läpi sen päivän aikana Australian historia ihan jostain vuodesta nolla aina tähän päivään saakka, mikä oli jopa ihan kiinnostavaa! Vierailtiin myös Suomen ja Saksan suurlähetystöissä nopsaan ja turisteina tietty otettiin kuvat niiden edessä. Vimppana juttuna missä käytiin ennen hotellille paluuta, oli miniatyyrimaailma, minne host äiti halus viedä meidät. 

Taisi olla kolmanneksi viimeinen päivä Sydneyssä, kun päätettiin mennä tsekkaamaan oopperatalo vähän lähempää. Sydneyn oopperataloon pääsee sisälle, mutta ilman maksullista opaskierrosta ei pääse kuin kurkkaamaan siihen aulaan (joka on kyllä tosiaan myös näyttävä). Päätettiin kummiskin, että opaskierros saa nyt jäädä ja lähdettiin kävelemään oopperataloa ympäri. Se ei kyllä oikeesti ollut mikään ihan pikku rakennus. Harmiksi toi sää oli vähän tommonen harmahtava, joten kuvista tuli tylsiä. Samana päivänä käytiin myös Sydney Towerissa, josta näkee koko Sydneyn keskustan kokonaisuudessaan. Näköalat oli huimat! 

Ja kun kerran Sydneyssä oltiin, niin tottakai meidän piti Sydneyn kuuluisimmat rannat tsekata myös; Bondi Beach ja Manly Beach. Jälkimmäisellä olinkin jo vaihtovuoden alussa käynyt muiden vaihtarien kanssa, mutta Bondi oli ihan kokonaan uus juttu mulle. Ei se rantana niin ihmeellinen ollut (etelän reissulla nähtiin uskomattomia rantoja, mutta siitä matkasta sit lisää seuraavassa postauksessa! ). Aika kylmä sääkin oli sinä päivänä, mutta oli se ranta silti nähtävä, kun niin useesti on se telkussa kummiskin näkynyt. Vimppana päivänä mentiin aamiaiselle Manly Beachille. Aamiaisen jälkeen suunnattiin itsemme aivan Sydneyn sydänkeskustaan tapaamaan Nicki Minajia, joka oli siellä lanseeraamassa uutta hajuvettään. Oli kyllä aika turha reissu, kun jouduttiin odottamaan kaksi tuntia hikisessä tavaratalossa, jotta oltaisiin edes saatu nähdä vilaus Nickistä... Noh mutta nyt on sekin nähty ja koettu! 

Kokonaisuudessaan noiden kahdeksan päivän aikana nähtiin Sydneyn kaikki kuuluisimmat nähtävyydet ja muutamia paikkoja myös Sydneyn ulkopuolelta kuten Blue Mountains ja Canberra. Reissu oli ihan mahtava ja seuraava matka sinne oottaakin jo noin kolmen viikon päässä vanhempien kanssa, jotka saapuukin tänne jo noin kahden ja puolen viikon kuluttua! En voi uskoa, että aika tosiaan menee niin nopsaan että muutaman päivän päästä mulla on jäljellä vain 3 kk vaihtoa jäljellä. Tavallaan odotan kotiinpaluuta, mutta kyllä se myös kauhistuttaa enkä millään tätä maata tai näitä ihmisiä haluisi vielä jättää. Täytyy nyt vain koittaa nauttia viimeisistä kuukausista täysillä, eikä murehtia nopeesti kuluvaa aikaa. 

Seuraavassa postauksessa tosiaan kerron sitten lisää siitä matkasta etelään Perthistä. Ihan naurattaa, kun en ehdi yhtäkään postausta tekemään tavallisesta arjesta täällä, kun ollaan host perheen kanssa kokoajan menossa ja matkustelemassa! Kahden viikon päästä oma suomiperhekin on jo täällä! Sen jälkeen on taas sitten tiedossa matka ja tällä kertaa sitten suunnataan host perheen kanssa Melbourneen. Noh, ainakaan ei tä blogi tylsäksi muutu, vaikka vois tä postaustahti vähän nopeutua kyllä...

xox

- Anna