Fiiliksiä

Moikka! Oon pahoillani musta ei oo kuulunu taaskaan vähään aikaan. Oon vaan ollu koko ajan menossa niin paljon. Just tultiin 10 päivän lomalta Melbournesta eilen ja kauhee jetlag päällä vieläkin! Helmikuun alussa kun viimeksi postailin, mun perhe tuli tänne Australiaan viettämään niiden hiihtolomia ja siinä hurahtikin sitten se melkein 20 päivää tosi nopsaan. Niitten päivien aikana käytiin Sydneyssä ja nähtiin pikkasen Perthiä myös! En nyt ala tässä välttämättä kertomaan yksityiskohtaisesti,  mitä me nyt tehtiin, koska se olisi aika samanlaista tekstiä ja samojen asioiden toistamista, mitä oon jo täällä kertaallen kertonut aikaisemmin. Aattelin enemminkin kertoa pikkasen fiiliksistä ylipäätänsä vaan ja siitä miltä tuntus nähdä oma perhe noin 7kk erossa olon jälkeen. Muutenkin varmaan vaan kirjoittelen pikkasen siitä mitkä fiilikset mulla on, koska tosiaan mulla on enää vain noin 40 päivää jäljellä vaihtovuotta! En voi uskoa että aika on mennyt niin nopsaan...Ihan uskomatonta! Mutta joo tosiaan laitan niitä kuvia tulemaan ja jaarittelen sinne jonnekkin väliin aina vaan jotain sitten. 

Noh niin, siinä seitsemäs helmikuuta lounasaikaan mun perhe tuli hakemaan mut koulusta. Muistan, että oli niin hermostunut. Ja kun viimein se auto kaarsi siihen koulun eteen, niin kyllä siinä taisin pari kyyneltäkin tirauttaa kun olin niin ilonen! Mun olo oli tosi hämmentynyt sen ekan päivän, mutta silti olin tosi onnellinen ja ilonen. Oli tosi outoa kun kaks "maailmaa" tavallaan kohtas toisensa: mun aussi elämä ja suomi elämä. En aluks osannu jotenkaan yhdistää niitä mitenkään. Oli myös outoa, että vietin lomaa omassa tän hetkisessä kotikaupungissani Perthissä. Vähän sama kuin viettäsin lomaa Turussa! Loppujenlopuksi kuitenkin totuin siihen äkkiä, eikä mennyt kuin muutama päivä ja me lähdettiinkin jo Sydneyyn. Oli tosi helppoa, kun mä jo tiestin kaikki paikat minne kannattaa mennä valmiiksi! Muutenkin toimin aikalailla semmosena oppaana meidän matkan ajan ;). Yhtenä lauantai iltana, mun host perhe kutsui meidän kaikki grillailemaan tänne mun kotiin. Olin aluksi tosi hermostunut, että mites sekin nyt oikein luonnistuu ja menee, mutta kaiken kaikkiaan kaikki meni tosi hyvin ja chillisti. Turhaan siis stressasin taas sitäkin. Loman lopussa vanhemmat sanoivat sitten heipat. Olin valmistautunut jo ihan pahimpaan, mutta se meni tosi nopeasti siinä säätäessä. Seuraavana päivänä oli kyllä vähän haikea olo ja se olo kyllä jatkui seuraavan viikonkin vielä, mutta nyt oon jo ihan tottunut tähän arkeen taas!

Koulussa rullaa mukavasti, ja on tosi helppoa! Mulla on niin kivoja aineita, eikä tartte niitten takia stressata mistään. Opettajat tietää että lähen 40 päivän päästä, eikä ne oikeesta oleta multa enää mitään. Chillailen siellä tunneilla vaan ja katon kun muut väkertää jotain artikkeleja ja analyyseja haha. Mulla taitaa enää muutenkin olla vain 15 koulupäivää jäljellä, sillä meillä on tulossa niin paljon lomia. On vähän haikeeta jättää toi koulu sillä se on vaan niin rentoa! Koululta näkee tonne turkoosille merelle ja siellä rannalla me aina käydään Outdoor Educationin kanssa surffaamassa joka torstai. Semmosta ei kyllä suomessa oo missään saatavilla... Ja oon varma että sitä mulla tulee ikävä. Opettajat on täällä kaikki tosi mukavia ja ne kyselee koko ajan kaikkea ja on tosi kiinnostuneita meistä vaihtareista. Ja niin on suurinosa oppilaistakin kyllä! Ja ahh tarviiko edes mainita niitä keskiviikkoja, jotka on aina vapaat... En varmaa tuu kestämään suomessa ilman niitä! Mutta kyllä mä tavallaan ootan jo sitäkin, että pääsen ihan oikeasti opiskelemaan kunnolla taas.

Kavereiden kanssa rullaa hyvin! En oo omien lomieni takia ehtinyt näkemään niitä kauheen usein viime aikoina, mutta toivottavasti sekin tässä nyt muuttuu pian, sillä enää ei oo mitään lomia tiedossa seuraaviksi päiviksi. Jotenkin musta kans tuntuu siltä, että tässä vaiheessa mulla on jäänyt joku jarru päälle myös vähän, enkä oikeen anna mun itseni kiintyä kehenkään täällä liikaa, sillä lähteminen olisi muuten liian kamalaa... Tuun varmasti ikävöimään monia ihmisiä täällä ja siellä suomen kylmyydessä tuun kyllä miettimään tätä australian lämpöä haikeasti mutta kyllä mä samaan aikaan odotan myös kotiinpääsyä. Mutta nyt tosiaan aion nauttia tästä kaikesta täysin siemauksin, sillä heti kotiin päästyäni toukokuun alussa mulla alkaa työt. Mulla ei oo varmaan ikinä ollut näin pitkää "lomaa" elämäni aikana, jolloin mun ei oo tarvinnut huolehtia mistään koulutöistä tai stressata ylipäätänsä yhtään mistään. Tiedän myös, että todennäköisesti en tule ikinä enää tälläistä lomaa saamaan ennen eläkeikää, joten nyt on todellakin se aika nauttia tästä! 

Tää vaihtovuosi on kasvattanut muo niin monin eri tavoin. Uskon että loppujen lopuksi tällä juuri mun omalla vaihtovuodellani oli just se tarkoitus: kasvattaa henkisesti. Oon oppinut arvostamaan sellaisia asioita, joita ei suomessa tullut edes ajatelleeksi. Välillä joitakin asioita luulee vain liian itsestäänselvyydeksi eikä oikeastaan edes pohjimmiltaan tajua, kuinka onnekas oikeastaan on. Todennäköisesti kun palaan takaisin suomeen, tajuan sen siellä jälleen uudestaa, kuinka hyvin mun asiat onkaan täällä ausseissa. Nyt noi upeat rannat ja tää sää on jo niin tavallista mulle, että en aamuisin enää edes muista iloita siitä kun kouluun voin vaan lähteä kouluhameella ja T-paidalla. Suomessa on vähän eri juttu kuiteskin... En voi vaan uskoa kuinka tä aika on juossut ja nyt ollaan jo siinä vaiheessa että noin viikon päästä mulla on enää vain kuukausi jäljellä vaihtovuotta! Mulla on ollut täällä ihania sekä vaikeita aikoja, enkä loppu kädessä vaihtais yhtäkään kokemusta mihinkään. Uskon että tällä kaikella, mitä on tapahtunut, on ollut tarkoitus, eikä kenenkään muun vaihtarin olis välttämättä kuulunu kokea just tätä mitä mä koin, niin hyviä kuin huonoja asioita. Luulin jo suomessa että oon tosi itsenäinen, mutta kyllä se vaan on tosi fakta, että vaihdossa tulee itsenäisemmäksi. En tarkoita sitä sillä että oisin jo kuin aikuinen, mutta kyllä tä 10 kk ilman sitä omaa äitiä, joka hoitaa kaiken hammastahnasta vakuutuksiin ja uusista puhtaista lakanoista lentolippujen ostamiseen, on haastavaa ja tosi opettavaista! Suomessa mulla oli enemmän vapautta, mutta täällä Australiassa oon enemmän itsenäinen. Huolehdin kaikesta itse, aivan kaikesta.

Jännää, että suomikavereiden kanssa suunnitellaan jo tulevaa kesää ihan innoissamme, kun samalla täällä itketään kavereiden kanssa niin nopsaan menevää aikaa. Varmasti suomeen paluu tulee olemaan haaste, mutta siitäkin selvitään kavereiden ja perheen kanssa. En malta odottaa, että nään taas kaikki parhaat kaverit, joita oon ikävöinyt niin paljon. Mummut ja mammat ja kaiken moiset serkut ja tädit on kanssa niin mahtava nähdä pitkästä aikaa! 

Mutta kuulumisiin taas! Mulla fiilikset tulee varmaan vaihtumaan vielä monta kertaa ja tuutte varmaan kuulemaan mun parkumisistani vielä monia kertoja, mutta tälläst tällä kertaa. Pyrin pistämään jo tällä viikolla kuvia siitä Melbournen reissusta, joka oli tosi huikea kanssa! :)

- Anna